Killinkoski - kulttuurihistoriallinen kylä Pirkanmaalla

Killinkosken teollisuustaajama sijaitsee Virtain ja Ähtärin puolessa välissä kantatie 68:n varrella ja on pohjoisin Hämeen maakunnan kylistä. Sanotaankin, että "Virrat on Hämeen huipulla ja Killinkoski Virtain huipulla". Killinkoski on Suomen yli 100-vuotiaan nauhateollisuuden syntysija. Kylässä on sijainnut myös Suomen ensimmäinen makaronitehdas ja J.W.Enqvistin puuhiomo (1911-1954). Teollisuus syntyi kuohuavan kosken ympärille (nykyisin koski on padottu ja harvemmin virtaa vapaana). Kylän keskustaa hallitsee P.G.Holmin vanha nauhatehdas sekä nykyisen Inka Oy:n tehtaiden uudet teollisuuskiinteistöt. Vanha nauhatehdas on kuuluisan kirkkoarkkitehdin Josef Stenbäckin suunnittelema. Hän on myös suunnitellut Killinkosken puukirkon. Tehdasmiljööstä on kehittynyt vuosien mittaan mielenkiintoinen matkailukohde näyttelyineen ja museoineen.

Kylänraitilla vajaan kilometrin pituisen tieosuuden varrella on useita erilaisia vanhoja puutaloja, entisiä tehtaan työväen asuntoja, joiden arkkitehtuuri vaihtelee kulloinkin virassa olleiden Enqvist- tai Holm-yhtiöiden rakennus-mestareiden mukaan. Talot ovat museaalisella rakennuskaavalla suojeltuja. Virkeä ja eritoten kesäisin tapahtumarikas Killinkoski on Pirkanmaan Vuoden Kylä 2005 sekä valtioneuvoston hyväksymä Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Historiallisessa, Killinkosken kyläyhdistyksen ylläpitämässä Wanhan tehtaan miljöössä vierailee vuosittain yli 20 000 henkeä. Tervetuloa Killinkoskelle!

Killi Jättiläinen-patsas Wanhan tehtaan pihalla. Sen suunnitteli edesmennyt Killinkoskelainen kuvittaja Marjaliisa Pitkäranta, ja patsaan veisti...

Killi-Jättiläinen

Muinaisen tarinan mukaan, jota kylässä kerrottiin lapsille vielä 1800-1900 vaihteessa, Killinkoski on saanut nimensä Killi-jättiläisen mukaan. Killi-jättiläinen asusti kylän läheisellä jäisellä vuoren huipulla, josta se tarkkaili ympäristöään. Kerran se näki vaaran uhkaavan valtakuntaansa hävittääkseen vihollisensa, Killi-jättiläinen repäisi irti kotivuorensa huipun ja sinkosi sen vihollistaan kohti. Vuorenhuippu pirstoutui tuhansiksi palasiksi - näin syntyi Killinkoski - ja patoutuneet vesimassat syöksyivät kohti etelää. Samalla Killi-jättiläinen tuhosi itsensä ja vihollinen selviytyi kamppailusta voittajana.

On arveltu, että Killi-jättiläinen symbolisoi jääkautta; vihollinen aurinkoa ja tämä tapahtui silloin kun Ähtärin reitin vesistö muutti luoteisen virtaamissuuntansa kohti etelää; voimakkaan Merenkurkun alueen maankohoamisen vuoksi.

Toisen vanhan tarinan mukaan Killinkoski on saanut nimensä koskessa asuneen Killi-koskenhaltijan mukaan. Valitettavasti näitä tarinoita ei ole täydellisinä kirjallisesti dokumentoituna olemassa vaan ne perustuvat muistitietoihin.

Killi Jättiläistä ja koskenhaltijaa kunnioitettiin kylällä pystyttämällä Wanhan tehtaan eteen jättiläispatsas, joka vuosittain lakitetaan aina vappuaattona.
Killinkosken kylän asuttaminen

Killinkosken/Toisveden alue kuului pirkkalaisten vanhoihin riista-alueisiin-kulkihan heidän käyttämänsä vesireitti lappalaisten verotusmatkoilla näiden alueiden halki. Olikin luonnollista, että kylään ensimmäiseksi vakituiseksi asukkaaksi asettui Lempäälästä (ilm. Lastusen kylästä) Paavo Pylkäs/ Mehtiläntaival vuonna 1569. Pylkkään kantatila jakaantui vuosikymmenien kuluessa useiksi erinimisiksi tiloiksi (Peri-Pylkäs, Aho-Pylkäs, Vuollet eli Vuolle) Kylän nimeksi jäi Pylkkään kylä, joka sitten muutettiin Toisveden kyläksi ja 1900-luvun alussa kosken mukaan nimeksi tuli Killinkoski.

Killinkosken kehittyminen maalaiskylästä teollisuustaajamaksi

Kylän kehitys noudatti tyypillisen suomalaisen maaseutukylän elämänrytmiä, kunnes kylään ilmestyi kesällä 1883 kaksi ruotsinkieltä keskenään puhuvaa herraa Petter Gustaf Holm ja Mathias Bonn. Oulusta kotoisin oleva vuori-insinööri Holm oli sisareltaan, joka toimi Ruhalan kartanon kotiopettajana Ruovedellä, kuullut Virtain ja Ähtärin rajalla olevasta suuresta koskesta. Retkeiltyään kylän maastoissa herrat totesivat alueen sopivan erinomaisesti teolliseen käyttöön, ei niiinkään kosken vuoksi vaan siksi, että kylä sijaitsi kapealla kannaksella Vuolteen ja Metterin järvien välissä ja että järvien välinen korkeusero oli peräti 23 metriä.

P.G. Holmin Kehruutehdas valmistui 1886

Kehruutehdas

Tuon retkeilyn tuloksena perustettiin 1886 Virdois Spinneri & Väfveri Fabriks Aktiebolag - Virtain Kehruu & Kutoma= Tehdas Osakeyhtiö. Vuolteenniemen isäntä Kaappo Vuolle (myöh. Tanner) myi osan tilansa maista perustetulle yhtiölle 10 000 markan hinnasta ja näin Holm sai tarvittavat vesioikeudet yhtiölleen. Käyttövoimansa tehdas saikin puista ruuhta myöten Vuolteen järvestä. Työntekijöitä tehtaalla oli parhaimmillaan useita kymmeniä; pääasiassa naisia. Kehruutehtaan perustaminen merkitsi Killinkosken kyläyhteisön kehitykselle historiallista taitekohtaa. Maanviljelyksestä toimeentulonsa saanut talonpoikaisväestö torppareineen, mäkitupalaisineen, piikoineen ja renkineen aloitti siirtymisen maanviljelysyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan. Kehruutehtaan omistaja Petter Gustaf Holm sairastui kuitenkin vakavasti ja tehdas ajautui konkurssiin. Vararikon jälkeen tehdas siirtyi uusille omistajille tehtailija Snellmannille ja J.W. Enqvistille. Johtajaksi tuli insinööri J. Durchman ja isännöitsijäksi eversti von Knorring, jotka jatkoivat toimintaa.

Sisäkuva makaronitehtaasta. Koneen äärellä Olga Helin

Makaronitehdas

Toivuttuaan sairaudestaan Holm perusti uuden tehtaan: Suomen Makaronitehdas Oy:n, joka oli laatuaan Suomen ensimmäinen.Tehtaan käyttövoimana oli Ulla niminen tamma tai sen varsa Bella, joiden hevosvoimat hyödynnettiin ns. riihikierrolla; voimansiirtoremmit kulkivat seinän läpi makaronikoneeseen.

Muutaman vuoden toimittuaan tehdas jouduttiin kannattomana lopettamaan Karl Fazerin perustettua makaronitehtaan Helsinkiin. Fazerin tehtaan tuotantokustannukset olivat huomattavasti alhaisemmat ja markkina-alueet lähellä.

Killinkosken tehdas ei kyennyt kilpailemaan hinnoilla suurten kuljetuskustannusten vuoksi; esimerkiksi tehtaan käyttämät jauhot tilattiin Pietarista, josta ne rautateitse kuljetettiin Ähtäriin ja sieltä hevosilla Killiin. Vastaavasti pitkät etäisyydet parhaille markkina-alueille nostivat kuljetuskustannuksia.
Sotaväkeä linnoitustöissä

Keväällä 1916 ilmestyi kylään venäläinen sotaväenosasto aloittamaan linnoitustyöt -valli ja patterityöt, kuten kyläläiset niitä kutsuivat. Sotilaat majoitettiin Aittoniemen taloon, komentava upseeri, insinöörikapteeni Obsinkoff Vuolteen entiseen syytinkitaloon ja suomalaiset vallityöläiset työväentaloon, joka nimismiehen pakko-otolla, ilman vuokraa omistajalle, määrättiin työläisten majoitustilaksi. Linnoitustyöt työllistivät yli parisataa ihmistä ja houkuttelivat paljon työmiehiä muualta Suomesta kohtalaisen palkan vuoksi. Lisäksi työtahti oli epätavallisen verkkaista. Huhuttiin, että venäläiset halusivat tahallaan pitkittää linnoitustöiden valmistumista välttyäkseen joutumasta rintamalle.

Nauhatehdas 1940-luvulla.

Talonpoikaisyhteisöstä teollisuuspaikkakunnaksi

Killinkosken muuttuminen talonpoikaisesta maatalousyhteisöstä varsin huomattavaksi teollisuuspaikkakunnaksi tapahtui vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa. Hyvät työnsaanti mahdollisuudet toivat paikkakunnalle paljon työvoimaa muualta Suomesta. Hämäläiskylästä muodostui sen ajan mittapuun mukaan melkoinen maakunnallinen sulatusuuni. Kun lisäksi molempien tehtaiden johtohenkilöt ja ylemmät toimihenkilöt olivat ruotsinkielisiä, nauhatehtaan mestarit saksalaisia, puuhiomon koneasentajat norjalaisia, osin englantilaisia, ja kylässä asui lukuisasti venäläisiä sotilaita, voitaneen sulatusuuni nimitystä hyvin käyttää. Alkuperäisten asukkaiden jäyhään hämäläiseen perimään nämä ulkoiset geeniruiskaukset ovat toivottavasti vaikuttaneet myönteisesti.

Tässä yhteisössä elettiin teollisuuden ehdoilla:elämän rytmin määräsivät koneet ja työvuorot. Vuoden-ja vuorokaudenajat menettivät merkitystään. Ihmisten asenteet, arvomaailma ja ajattelutapa muuttuivat kokonaan toisenlaisiksi kuin ympäristössä, jossa elettiin sukupolvia jatkuneessa talonpoikaisperinteessä ja missä elämän rytmin määräsivät vuodenaikojen kierto-, kylvö- ja korjuuajat, lehmänpoikimiset, sunnuntaiset kirkossa käynnit... Suuri merkitys oli myöskin siirtyminen 12-tuntisesta työpäivästä 8-tuntiseen työpäivään vuonna 1917.

Vapaa-ajan määrä lisääntyi ja tehtaat siirtyivät kaksivuorotyöstä kolmivuorotyöhön. Parhaiten ja nopeimmin muutokset näkyivät killiläisissä naisissa. Heistä tuli itsensä elättäviä, miehistä riippumattomia. Heillä oli omaa rahaa, omaa aikaa - he olivat itsenäisiä.

Nauhatehtaan kutomakoneita

Suomalaisen nauhateollisuuden synty: Nauhatehdas

Idearikas Holm ei kuitenkaan lannistunut vaan perusti varsinaisen nauhatehtaan 1898. Samana vuonna Wetterhofin kutomaopettajana toiminut Wuppertalista Saksasta kotoisin oleva Carl Neu perusti kylään taidekutomon ja toimi Holmin neuvonantajana nauhatehtaalla. Vuonna 1901 muodostettiin nauhatehtaasta osakeyhtiö Ab P.G.Holm Oy, osakkaina olivat Holmin lisäksi hänen vaimonsa sisar Edith Rönnqvist, Carl Neu ja Josef Stenbäck. Koska Holmin sairaus oli puhjennut uudestaan, tehtaan johtajaksi tuli Edith Rönnqvist, ja Carl Neu lopetettuaan oman taidekutomonsa aloitti teknillisenä johtajana. Edith Rönnqvist lienee ollut Suomen ensimmäisiä naisteollisuusjohtajia.

J.W. Enqvistin massatehdas 1920-luvulla

Massatehdas

Vuonna 1910 aloittivat kehruutehtaan omistajat puuhioketehtaan rakentamisen, joka valmistui 1911 ja sai nimekseen Killinkosken Tehdasten Osakeyhtiö (myöh. Ab. J.W.Enqvist Oy). Massatehtaan, kuten kyläläiset sitä kutsuivat, valmistumisen myötä kehruutehdas lopetti toimintansa. Lisäksi rakennettiin Killinkosken niskalle pato tasaamaan jatkuva veden saanti puuhiomon voimalaitoksen käyttövoimaksi. Vesi johdettiin Vuolteen järvestä parisataa metriä pitkää avokanavaa myöten maantien reunaan rakennettuun lussikoppiin (sluss=sulku ruots.) asti ja siitä eteenpäin noin kolme metriä läpimitaltaan olevaa ja 700 metriä pitkää puusta rakennettua putkea - tuubia - pitkin tehtaalle.

Massatehtaan ja voimalaitoksen lisäksi rakennettiin kiramo ja siihen liittyvä ilmarata, sahalaitos ja sähkömylly sekä kapearaiteinen teollisuusrata, jota pitkin puut kuljetettiin kiramolta alas tehtaalle. Maantien varteen rakennettiin valmiiden massapaalien varastoksi suuri paalimakasiini, josta valmiit paalit kuljetettiin hevosilla Ähtärin asemalle. Autokuljetuksiin alettiin siirtyä 1920 lähtien, kun yhtiö osti kaksi umpikumipyöräistä, ketjuvetoista Benz-kuorma-autoa. Massatehtaan käynnistyminen merkitsi myöskin kylän sähköistämisen alkamista ja nauhatehdaskin luopui kylän lapsissa kauhua ja kunnioitusta herättäneestä viisi metriä korkeasta ja puolitoista metriä leveästä oikukkaasta, kolisevasta voimanlähteestään - vesipyörästä.

Vapaapainin Suomenmestaruuskilpailut 1950. Mukana kaksi tulevaa olympiavoittajaa Kelpo Gröndahl ja Rauno Mäkinen. Kilpailun järjestivät Killinkosken Urheilijat ja Myrsky.

Harrastus, kulttuuri ja vapaa-ajan vietto

Kylän teollistuminen ja lisääntynyt vapaa-aika, vuonna 1917 siirryttiin 8-tunnin työpäivään, muutti hiljaisen maalaiskylän vilkkaaksi teollisuustaajamaksi ja loi pohjan monipuolisille vapaa-ajan toiminnoille erityisesti voimakkaalle työväenkulttuurille. Killinkoskelle perustettiin Virtain ensimmäinen työväenyhdistys vuoden vaihteessa 1903-1904. Yhdistyksen yhteyteen perustettiin lisäksi oma kirjasto, naisjaosto, raittiusseura, puhujaseura, näytelmäkerho, oma käsinkirjoitettu sanomalehti, urheilukerho, torvisoittokunta, ja Punakaarti (1906).

Urheilukerhosta muodostettiin v.1917 pitäjän ensimmäinen urheiluseura Killinkosken Myrsky. Myöskin palokunta-aate saapui Virtain kylistä ensimmäiseksi Killinkoskelle. Vapaapalokunta perustettiin 1923. Samana vuonna maaliskuussa käynnistyi myöskin MLL- Killinkosken osaston toiminta. 

Killinkosken Myrskyn naisvoimistelijoita 30-40 -luvun vaihteessa

Killinkosken työväennäyttämö: Daniel Hjort ensi-ilta

KTY:n torvisoittokunta 1920-luvulta

Postikortti Killinkosken kirkosta. © MLP Säätiö / Marjaliisa Pitkäranta

Killinkosken kirkko

Killinkosken puukirkon, joka valmistui 1928, suunnitteli Suomen tuotteliain kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, ja se jäkin hänen viimeiseksi toteutetuksi työkseen. Kirkko on yksi hänen tuotannossaan harvinaisista puukirkoista. Josef Stenbäck oli vahvasti sitä mieltä, että kirkkojen ainoa oikea rakennusmateriaali kivi ja ennen kaikkea graniitti, Hän suostui kuitenkin suunnittelemaan Killinkoskelle puukirkon, koska hän oli nauhatehtaan perustajan Petter Gustaf Holmin lanko ja itsekin osakkaana kehruu- ja nauhatehtaassa. Osakkuudestaan johtuen hän on myöskin suunnitellut nauhatehtaan 1908 ja 1922 valmistuneet tehdastilat.

Kirkon rakennustarvikkeet lahjoitti pääosin P.G. Holmin johtajapariskunta Edith Rönnqvist ja Carl Neu. Rakennussuunnitelmat sotki alkanut maailman sota. Kirkkohankkeen rahoittajat ja toteuttajat Carl Neu Saksan kansalaisena ja Edith Rönnqvist hänen puolisonaan karkotettiin Suomesta (Venäjä ja Saksa olivat sodassa keskenään). Uusi tehtaanjohto ja työntekijät olivat sitä mieltä, ettei Killinkoskella kirkkoa tarvita vaan työläisten asuntoja ja niin kirkkoon varatuista hirsistä rakennettiin ns.Ryttylän työläisasuntola.

Kaikkien yllätykseksi Carl ja Edith Neu palasivat sodan päätyttyä nauhatehtaanjohtajiksi ja joutuivat lahjoittamaan uudet rakennuspuut -ja kirkko valmistui 1928 vuosia aiottua myöhemmin. Vuonna 1921 oli perustettu Killinkosken Rukoushuoneyhdistys r.y., tavoitteena oli kirkon ja hautausmaan saaminen kylään. Rukoushuoneyhdistys huolehti myöskin papin ja suntion palkoista. Killinkosken kirkko ja hautausmaa olivatkin- Suomen luterilaisen kirkon yhteydessä harvinaisessa "yksityisessä omistuksessa" aina vuoteen 1977 saakka, jolloin Rukoushuoneyhdistys lahjoitti ne Virtain seurakunnalle.
Tie nykypäivään

Killinkosken kehitys jatkui vakaana ja kylä kasvoi voimakkaasti 30 ja 40-luvuilla.Sota koetteli rankasti lähes kaikkia perheitä, sen voi havaita hautausmaalla sankarihautojen rivistöt.1950-luvun alussa kylän asukasluku oli suurimmillaan, työpaikkojakin oli n 500, erilaisia kauppaliikkeitä toistakymmentä- modistiliikkeestä ja pyöräkorjaamosta apteekkiin. Sotien jälkeen Killinkoskelle asutettiin paljon luovutetun Karjalan väestöä lähinnä Lumivaarasta. Killinkoskella asutustoiminta ja maanjako sujui joustavasti, koska huomattavan osan maa-alueista omistivat valtio ja yhtiöt.

J.W.Enqvistin tehtaiden omistajan Keski-Euroopan lomamatkallaan uhkapelissä Kanadan ranskalaisille ja ranskalaiselle saippuatehtailijalle Beckille häviämänsä massatehtaan osakkeet osoittautuivat Killinkoskelle kohtalokkaaksi. Vanhanaikaisen tehtaan nykyaikaistaminen olisi niellyt kanadalaisten omistajien mielestä liian paljon varoja, ettei se ollut kannattavaa, joten he päättivät luopua tehtaasta. Suomalainen ostaja ei kuitenkaan saanut dollari-luottoa varten Suomen pankin lupaa voimassa olleen valuuttasäännöstelyn vuoksi, joten tehdas ajettiin alas ja toiminta siirrettiin Lielahteen. Muodollinen syy lopettamiseen saatiin, kun keväällä 1954 Enqvistin Soininkosken voimalaitoksen pato murtui. Tehtaan lopettaminen oli kova isku Killinkoskelle ja koko Virtaille, jonka asukasluku silloin oli n.12000. Tampereelle muutti välittömästi tehtaan mukana yli 200 hlöä. P.G. Holmin nauhatehdas jatkoi kuitenkin toimintaansa. Carl Neun ja Edith Rönnqvistin kuoltua tehtaanosakkeet siirtyivät testamentin kautta niin, että Kutomo & Punomon pääomistajaksi tuli Åbo Akademi.

Killinkoski tänään

Killinkoski on yhä teollisuushenkinen kylä- yli satavuotista P.G. Holmin nauhateollisuusperinnettä jatkaa edelleen Pohjoismaiden suurin nauhatehdas Inka Oy.

Killinkosken alueella on tällä hetkellä n. 300 taloutta, huolimatta väestömäärän vähenemisestä, kylän peruspalvelutaso on kylän kokon nähden hyvä. Kauppa, koulu, päivähoito-, terveydenhoitaja-, kansalaisopisto-, ja muut vapaa-ajan palvelut (liikunta- ja harrastustilat) ovat jopa erinomaiset. Kyläyhdistyksen toimesta Killinkosken Wanha tehdas elää edelleen museaalisena ja mielenkiintoisena nähtävyytenä, johon vuosittain käy tutustumassa toistakymmentä tuhatta kävijää.

Killinkoskelaiset ovat tehdyn kyläsuunnitelman yhteydessä ovat todenneet vanhan totuuden kissasta ja kissan hännästä eli- kukaan meitä ei auta ellemme itse sitä tee. Kylämme yhtenä tärkeimpänä vahvuutena onkin vahva yhteistyö- ja järjestöperinne, talkoohenki ja ennakkoluulottomuus.

Vuonna 2005 Killinkoski valittiin Pirkanmaan Vuoden Kyläksi. Museoviraston toimesta Killinkoski valittiin myös ykdeksi valtakunnallisesti merkittäväkri rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Historiaa kyläkirjassa

Mikäli haluat syventyä tarkemmin Killinkosken kylän vaiherikkaaseen historiaan, suosittelemme tilaamaan Killinkosken kyläkirjan uusintapainoksen. Ensimmäinen painos myytiin loppuun heti ilmestymisen jälkeen 2005, mutta pari vuotta myöhemmin julkaistua täydennettyä toista painosta on vielä saatavilla. Voit ostaa kirjan 25 € kappalehintaan Wanhan tehtaan kupilasta tai nauhamyymälästä, tai tilata sen postiennakolla kyläyhdistykseltä killinkoski(at)killinkoski.fi

Killinkosken kyläkirja